Pikkuhiljaa alkaa matkavasymys vallata tilaansa. Onneksi kohta on viikon rupeama Krakowassa josta ajattelin kayttaa yhden paivan nousematta sangysta ollenkaan. Jalat arvostaisi.
Tahan toki on omalta osaltaan vaikuttanut eilinen Łodz operaationi, mika siis tarkoitti aamukuudelta heraamista, junaan juoksemista, museon etsintaa, siella huvittuneen huomion herattamista, taas juoksua junaan, junan vaihtoa Varsovassa ja uuden kaupungin aloittamista liian myohaan illalla. Paatin siis vierailla Tekstiilien keskusmuseossa, joka oli se ainoa asia Łodzissa (joka siis lausutaan w eika l) siella halusin nahda ja jatkaa matkaa sielta suoraan Lubliniin. Jotta sain sen tarvitsemani nelja tuntia aikaa siella, jouduin lahtemaan seitseman junalla. Matkan alku sujuikin kaupunkiin asti todella hyvin. Ensimmaisen melkein ongelman kohtasin leimattuani lippuni ratikassa vaarin pain ja lipuntarkastajien tullessa. Selvisin ilman sakoilla, koska ne kuitenkin nakivat lipun olevan leimatun. Siita vain seurasi mielenkiintoinen kohtaus kun tarkastaja puhui ja puhui puolaa todella nopeasti ja mina hoin nie rozumiem eli en ymmarra. Tai siis ymmarsin juuri sen verran, etta yritti sanoa, etta leimasin vaarin ja etta seuraavalla kerralla leimaisin toisin pain. Selvisin kuitenkin museoon, joka pukuhistoriasta obsessoituneelle oli aivan uskomaton. Siella ei oikeastaan ollut vuotta 1900 uudempia asioita mutta sen rikkaus viimevuosisadan suhteen oli ihana. Lisaksi sen mailla sijaitsi hyva skansen eli vahan Seurasaaren kaltainen ulkoilmamuseo. Pallumatkalla paatin ottaa ajan kortilla olon ja matkan pituuden takia taksin paivan kolmannelle uudelle asemalle. Matkan loppuosuus sujuikin ilman mitaan ihmeellista englantia kanssa puhuneen matkatoverin sijasta. Saavuinkin ajoissa hostelliin joka on perusta perustavampi mutta mukava, siisti ja hiljainen. Huomenna aikataulussa on Maidanek ja Kazimiers Dolny ja perjantaina Krakovaan.

Niin ja puoli litraa tuoreita vadelmia maksaa 3 zlotya.