lauantai 23. heinäkuuta 2011

Matkustin eilen tapotaydessa junassa. Mika ei siis ole suomalainen tapotaysi pitkanmatkan juna - eika edes lyhyen matkan juna. Tama siis merkitsi sita, etta junan ovet pakattiin niin tayteen kuin saatiin, jonka jalkeen pakattiin samoin seuraava ovi jne. Matka olisi voinut olla absurdiuessaan huvattava, jos olisin ollut oikeassa seurassa ja lonkka ei olisi paattanyt, etta se on hyva aika hyppia pois paikoiltaa. Toista kotiin matkustavat selvapaiset englantia osaamattomat eivat ole se joiden kanssa tallaisen matkan haluaa tehda.
Tanaan olenkin sitten lojunut ensin sangyssa ja sitten kaynyt vanhassa kaupungissa katsomassa Harry Potterin ja "kotimatkalla" loytanyt parasta jaateloa sitten Italian, johon kaytinkin talla hetkella viimeiset pennoset (tai siis onhan mulla ruhtinaalliset 4 zlotya kateisena) Ei huolta, rahaa on tililla maantaina, tai jos ei laihdun viela lisaa. Aamupalahan on hostellin puolesta.

Taytyy kylla myontaa itkeneeni elokuvan aikana. Eika vain elokuvan tapahtumien takia vaan myos eraan aikakauden loppua. Sentimentaalisuuteni siis nosti paataan hyvinkin korkealle, myonnan. Elokuva oli kylla itsessaankin hyva.
Hostellin ruotsalaiset kutsuivat katsomaan leffaa. Palataan asiaan. Puhelin toimii jos jullekulle tulee ikava. Kokeilkaa +48781195096

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti