Kavin tanaan Majdanekissa. En oikein osaa sanoa mitaan. Paljon ajatuksia mutta talla hetkella hyvin pirstaleisesti.
Sain seurata Israelilaisten ryhmien , joista suurin osa koululaisia, matkaa sen lapi. Sita oli julmaa ja lohduttavaa seurata. Julmaa koska se muistutti elavasti, etta tama koskee oikeita elavia ihmisia. Niin tapahtui, niin on tapahtunut ja niin tulee tapahtumaan, jollei me muisteta asiaa. Lohduttavaa koska se muistutti, etta Natsi-Saksan Final Solution ei ollut lopullinen .
Tajusin samalla ehka ensimmaista kertaa mita Israel merkitsee osalle juutalaisista ja selitti ainakin minulle osittain Israelin kantaa Gazaan.
Vaikeita ja monimutkaisia ajatuksia, jotka ovat kuitenkin liian tuoreita ja hajanaisia niista enemman kirjoittettavaksi.
Muuten parempi olo kuin eilen. En tieda johtuuko pitkista younista, kipulaakkeista (jotka eilen jaivat hostelliin) vai muistutuksesta, etta vaikeistakin asioista voi selviytya. Kuitenkin paatin, etta menen suoraan Krakovaan ja jatan Zamoscin, Sanokin ja Leskon valiin (tai vierailen Krakovasta kasin). Nyt kuitenkin pakkaamaan. Lahden huomenna aamulla Krakovaa kohti.