Kotona. Odotettavasti flunssassa. Kirjoittelen jotain vielä myöhemmin matkasta, mutta nyt lepoa.

Poznanissa. Viein viikonlopun Anian kotona Jaworznossa. Hanen aiti teki viela kaiken lisaksi ruokaa mulle. Sain vihdoin maistettua puolalaisia perunaohukaisia, kotona tehtya savumakkaraa ja sienimuhennosta. Nukuin hyvin ja koko perhe viela saatteli minut asemalle ja auttoi junaan. Nyt agendalla loytaa uusi kirja ja katsella Poznan lapi ja menna tanssimaan. Viimeinen saattaa kyllakin jaada valiin.
Krakowa oli aika ihana vaikka kaupunkia parempaa oli uudet ystavat. Kaunis vanha kaupunki ja juuri sopivan kokoinen - ei liian iso, ei liian pieni. Seurasin nopeasti ihmisien Ropeconia netista ja jostain syysta ei harmita ollenkaan etta ei ollut siella. Varmaankin oman viikonlopun parhaudesta johtuvaa.
Enaa kolme yota, Wolin ja Suomeen. Laiva tulee 9.8 satamaan joskun viiden jalkeen.

Herailen vasta. Tulin eilen kotiin lahella aamuneljaa, tein aamiasen uusille irlantilaisille ystavilleni ja menin nukkumaan. Kyseiset henkilot ovat Auschwitzissa ja voin vain kuvitella. Paikka itsessaankin on hyvin ahdistava ja en ehka itse olisi pystynyt kulkemaan sita lapi nukkumattoman yon jalkeen. Paikkana se on vaikuttavampi kuin Majdanek, mutta turistilaumat (joista osa ei ihan muistanut missa he ovat) ja tapa ohjata turistiryhmat vei silta paljon pois - ja teki siita minulle ahdistavamman.

Huomenna olisi tarkoitus lahtea takaisin pohjoiseen. Hiukan alkaa jo kotiinpaluu kiinnostaa.

Kavin tanaan Wawelissa, jossa oli ilmainen paiva ja hyva kun valitsin sellaisen koska se ei olisi muuten ollut hintansa vaarti. Verrattuna parhaaseen museoon jossa olin jokaisen viiden osan hinta olisi ollut ainakin kaksinkertainen. Parasta ja tavallaan huvittavaa oli Saksalaisen ritarikunnan Grunwaldissa kayttamat bannerit. Sen jalkeen metsastin itselleni sushia - onnistuneesti. Jonka jalkeen kavin katsomassa Potterin uudestaan (oli liikaa aikaa tapettavana parin asian valissa) ja loysin uuden kaverin. Voi kuin olisin yhta hyva pitamaan niita kuin loytamaan. Loppuilta kului suunnitelmista huolimatta taman uuden tuttavuuden kanssa jutellen. Ja siihen paatankin tiodotuksen talta osin. Huomenna Auschwitz.

Lievaa kuumetta, joten paatin ottaa taman paivan rauhallisesti ja lueskella hostellissa, nukkua ja katsella ehka leffan. Huomenna on vuorossaan Wawel Hill ja vanhaa kaupunkia seka sushia. Tiistaina suunnitelmissa on menna Auschwitz-Birkenauhun. Loppuviikon ajattelin seikkailla vanhassa kaupungissa, Kazimierzissa ja Podgrodessa ehka kayden Zakopanessa ja tietenkin ratsastamassa.
Ei se saa ulkona sinne oikeastaan kutsuisikaan.

Matkustin eilen tapotaydessa junassa. Mika ei siis ole suomalainen tapotaysi pitkanmatkan juna - eika edes lyhyen matkan juna. Tama siis merkitsi sita, etta junan ovet pakattiin niin tayteen kuin saatiin, jonka jalkeen pakattiin samoin seuraava ovi jne. Matka olisi voinut olla absurdiuessaan huvattava, jos olisin ollut oikeassa seurassa ja lonkka ei olisi paattanyt, etta se on hyva aika hyppia pois paikoiltaa. Toista kotiin matkustavat selvapaiset englantia osaamattomat eivat ole se joiden kanssa tallaisen matkan haluaa tehda.
Tanaan olenkin sitten lojunut ensin sangyssa ja sitten kaynyt vanhassa kaupungissa katsomassa Harry Potterin ja "kotimatkalla" loytanyt parasta jaateloa sitten Italian, johon kaytinkin talla hetkella viimeiset pennoset (tai siis onhan mulla ruhtinaalliset 4 zlotya kateisena) Ei huolta, rahaa on tililla maantaina, tai jos ei laihdun viela lisaa. Aamupalahan on hostellin puolesta.

Taytyy kylla myontaa itkeneeni elokuvan aikana. Eika vain elokuvan tapahtumien takia vaan myos eraan aikakauden loppua. Sentimentaalisuuteni siis nosti paataan hyvinkin korkealle, myonnan. Elokuva oli kylla itsessaankin hyva.
Hostellin ruotsalaiset kutsuivat katsomaan leffaa. Palataan asiaan. Puhelin toimii jos jullekulle tulee ikava. Kokeilkaa +48781195096

Kavin tanaan Majdanekissa. En oikein osaa sanoa mitaan. Paljon ajatuksia mutta talla hetkella hyvin pirstaleisesti.
Sain seurata Israelilaisten ryhmien , joista suurin osa koululaisia, matkaa sen lapi. Sita oli julmaa ja lohduttavaa seurata. Julmaa koska se muistutti elavasti, etta tama koskee oikeita elavia ihmisia. Niin tapahtui, niin on tapahtunut ja niin tulee tapahtumaan, jollei me muisteta asiaa. Lohduttavaa koska se muistutti, etta Natsi-Saksan Final Solution ei ollut lopullinen .
Tajusin samalla ehka ensimmaista kertaa mita Israel merkitsee osalle juutalaisista ja selitti ainakin minulle osittain Israelin kantaa Gazaan.
Vaikeita ja monimutkaisia ajatuksia, jotka ovat kuitenkin liian tuoreita ja hajanaisia niista enemman kirjoittettavaksi.
Muuten parempi olo kuin eilen. En tieda johtuuko pitkista younista, kipulaakkeista (jotka eilen jaivat hostelliin) vai muistutuksesta, etta vaikeistakin asioista voi selviytya. Kuitenkin paatin, etta menen suoraan Krakovaan ja jatan Zamoscin, Sanokin ja Leskon valiin (tai vierailen Krakovasta kasin). Nyt kuitenkin pakkaamaan. Lahden huomenna aamulla Krakovaa kohti.